sellenblog

A great WordPress.com site

Multimedia opetuksessa

Jätä kommentti

Ensimmäiseltä luennolta mieleeni jäi pyörän pumpun toimintamekanismin ymmärtämisen ongelma ilman kuvan ja tekstin samanaikaista havainnointia. Sitä kautta rupesin miettimään, miten tärkeää on antaa puhutun tai kirjoitetun tekstin lisäksi asiaa havainnollistavia kuvia ja toisinpäin. Varsinkin jos oppilaalla on esimerkiksi vielä vaikeuksia lukemisen kanssa, voivat pitkät tekstinpätkät ilman minkäänlaisia kuvia olla yhtä tuskaa ymmärtää. Valitettavasti myöskään minun lukio-opettajien Powerpoint esityksissä ei ollut juuri mielikuvitusta saati kuvia käytetty, joka olisi ainakin pitänyt oppitunneilla hereillä. Multimedia kiinnostaa oppilaita ja tuo asian ymmärrettävämmäksi, joten miksi sen käytössä pitäisi pihistellä?

Yläaste ja lukio olivat minun multimediahistoriani kulta-aikaa. Silloin kaveriporukassa oli hauska kuvata kotivideoita videokameralla, joissa tehtiin parodiaa elokuvista ja mainoksista ja loppusilauksena videoita leikattiin ja muokattiin vielä ahkerasti tietokoneella Windowsin Movie Makerilla . Videoihin lisättiin omalta koneelta biisejä ja sopivia kuvia etsittiin Googlen kuvahausta. Multimedia oppimisprojektina- kurssilta olen oppinut, että matkalla opettajaksi saan opetella melkein täysin uudet tavat hakea ja tuottaa materiaalia oppilaille näytettäväksi. Esimerkiksi kuvien kopioiminen netistä omaan käyttöön on aivan eri asia kuin saman kuvan näyttäminen ja käyttäminen opetuksessa.

Opettajana minun täytyy ottaa selvää kaikkien materiaalien käyttöehdoista. Tekijänoikeusopas ( http://www.opettajantekijanoikeus.fi/) on mainio paikka löytää opetuksessa käytettävän materiaalin julkaisuun liittyviin ongelmiin ratkaisuja. En voi hakea kuvia opetukseen suoraan Googlen kuvahausta vaan minun täytyy etsiä Creative Commons- kuvia esimerkiksi CC- hakukoneen avulla. CC tarkoittaa palvelua, jonka avulla tekijät voivat ilmaista heidän digitalisten tuotosten käyttämiseen liittyvistä ehdoista. (http://creativecommons.fi/tietoja/) Kaikki CC-kuvat eivät siis esimerkiksi ole vapaasti kopioitavissa ja esitettävissä, vaan kuviin voi liittyä erilaisia käyttöehtoja, kuten tekijän nimen mainitseminen tai kielto muokata teosta. (http://creativecommons.fi/tietoja/)

Tekijänoikeuksiin liittyvät asiat ovat mielestäni kuitenkin aika monimutkaisia, esimerkiksi videoiden näyttäminen Youtubesta opetuksessa on perusteltavissa puolin jos toisin: Opetuksen erityisoikeuksiin eivät kuulu ”elokuvateokset”, joiksi luokitellaan lähes kaikki videomateriaali, mutta toisaalta yksityisten henkilöiden voisi luulla haluavan katsojia lataamilleen videoilleen ja voihan oikeutta esittämiseen aina kysyä tältä henkilöltä suoraan jolloin asia olisi ok. (http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2011/10/youtuben-kayttooikeudet-koulussa/) Tekijänoikeuksiin liittyy niin monta eri tekijää että varmasti moni opettaja sortuu huomaamattaan rikkomaan lakia.

Kouluissa oppilaille pitäisi olla enemmän tekijänoikeuksiin liittyvää koulutusta. Sarjakuvat, kuten Kopiokissa on mainio väline oppilaiden tietoisuuden lisäämiseen (http://www.opettajantekijanoikeus.fi/kopiokissa/) . Opettajan olisi myös hyvä muistuttaa oppilaita säännöllisesti tekijänoikeuksista esimerkiksi ryhmätöiden yhteydessä, joissa etsitään materiaalia ja kuvia netistä. Itse en muista omilta kouluajoilta saaneeni minkäänlaista ohjeistusta esimerkiksi kuvien kopioimisesta internetistä ja niiden liittämisestä esityksiin. Lähteet täytyi mainita vain tekstien yhteydessä. Ehkä opettajienkin tietoisuus tekijänoikeuksista on ollut puutteellista, jolloin oppilaitakaan ei ole osattu ohjeistaa oikein. Itselläni oli ainakin pitkään harhaluulo siitä, että kaikki mikä on internetissä, on kaikille vapaata tavaraa.

Mannerheimin lastensuojeluliiton mediakasvatuaineistoissa on mielestäni hyviä vinkkejä mediakasvatukseen liittyvien tuntien ideoimiseen. (http://www.mll.fi/kasvattajille/mediakasvatus/aineistot/oppitunnit-ja-nuorisotyo/) Opettajan tulisi olla perillä nuorten käyttämistä medioista, jotta hän osaisi herättää keskustelua nuorille ajankohtaisissa asioissa. Jos opettaja ei itse käytä juurikaan sosiaalista mediaa ja hänen tietokoneella asiointinsa liittyy sähköpostin vastaanottamiseen ja lähettämisen, voivat opettajan ja oppilaiden ajatukset olla aika kaukana toisistaan.. Oppilaita voisivat motivoida parhaiten tehtävät, joissa he pääsevät itse tekemään harjoituksia: Fiksua osallistumista nettikeskusteluihin ja chätteihin voitaisiin harjoitella demonstroimalla live-keskustelu luokassa, johon jokainen oppilas osallistuisi omalta koneelta. Nettikäyttäytymiseen liittyvistä asioista voitaisiin tehdä nettigallup ja luokka näkisi tilastonsa opettajan koneelta heijastettuna, jonka jälkeen näistä havainnoista voitaisiin keskustella yhdessä.

Joltakin luennolta mieleeni jäi kuva iskunkestävästä kamerasta ja ajatus siitä, että oppiakseen käyttämään tietotekniikkaa lapsen tulee saada harjoitella välineiden käyttämistä. Kokeilemista ja oppimista latistavat aikuisen jatkuvat huomautukset esimerkiksi siitä, että pitää olla varovainen käsiteltäessä kameraa ettei se vaan mene rikki ja tietokoneen käyttämistä seurataan silmä kovana ettei lapsi vaan laita konetta ”sekaisin”. Oppilaiden aktiivisuutta lisäävien oppimistehtävien lisäksi myös käytössä olevien välineiden tulisi olla sellaisia, jotka pystyy huoletta antamaan oppilaiden käytettäväksi.

Kirjoittaja: sellese

21-vuotias luokanopettajaopiskelija, joka aikoo nyt innostua TVT:stä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s